Avajaiset

Lähtisi nyt jo treeneihin tuo mies, niin saisi olla yksin ajatustensa kanssa.

On palmusunnuntaita edeltävä lauantai ja odotan huomista vähintään yhtä innoissani kuin kaikki virpomaan aikovat lapset. Mimmi lupasi tulla poikansa kanssa käymään ja kaapissa jätkää odottaa valtava pääsiäismuna.

Mimmi on meistä ainut, jolla on lapsi. Ainakin mun mielestä se on suurenmoinen äiti. Se tuntuu touhuavan poikansa kanssa tosi paljon. Itsehän en oikein lasten päälle ymmärrä, olen vahtinut Valtteria kerran muutaman tunnin ajan ja silloin vain tuijotettiin lastenohjelmia. Jätkän isä ei ole enää kuvioissa, mutta onneksi Mimmillä on hyvä turvaverkko, joten se pääsee aika usein viihteelle.
Jos Mimmi onkin hyvä äiti, niin bilettäjänä se on ehkä vielä parempi. En ole koskaan ennen tavannut ihmistä, jonka ulosanti olisi niin selkeää ja järkevää vielä senkin jälkeen, kun likkaan on uponnut laatikollinen punaviiniä. Kaikkihan me ollaan kovia laulamaan karaokea, mutta kun Mimmi saa vuoron, joutuu isäntä laittamaan mikin melkein kiinni, koska kun Mimmi vetää, se vetää täysillä.

Katerina soitti. Se on taas päätynyt jonkun mulle vieraan miehen luokse, eikä tämä ollut edes sen ensimmäinen kerta kyseisen äijän kanssa. Sillä on joku erikoinen ominaisuus, jolla se saa kaikkien miesten päät pyörälle. Ihan sama onko mies naimisissa, sinkku, nuori tai sen isän ikäinen, kaikki lankeaa. Katerina itse kutsuu itseään idiootiksi. Sillä on kova tapa potea morkkista jälkeenpäin, vaikka ainakin mua sen seikkailut vain viihdyttävät. En koe tarvetta tuomita sen menemisiä, sillä itse olen toisinaan kateellinen kyseisestä taidosta.
Katerinan vanhemmat on Puolasta. Ne muuttivat Suomeen kun likka oli kolmivuotias, mutta ehkä siinä on silti jotain slaavilaista eksotiikkaa. Tuli mieleeni Puolan Euroviisubiisi vuodelta 2014. Katerina voisi olla suoraan sen musiikkivideolta.

Aino on meistä varmaan se aikuisin. Se erosi vähän aikaa sitten pidemmästä parisuhteesta, osti asunnon ja otti kissan, maine coonin, jonka se nimesi Seessamiksi kahdella ässällä. Ainolla vaikutti menevän paremmin kuin koskaan ennen, vaikka se olisikin kaivannut hiukan enemmän miehiä elämäänsä. Tai naisia. Aino on joukon ainoa bi ja vaikka sen kuvittelisi tuovan lisää valinnanvapautta, ei asia ole ihan niin. Aino on tosi nirso naisista ja vielä nirsompi miehistä. Se etsii itsensä kaltaista, rauhallista jalat maassa -tyyppiä, eikä niinkään tunnu kaipaavan seikkailuja ja koheltamista. Sen mielestä olisi kivaa, kun olisi joku jonka kanssa katsella leffoja ja jonka kainaloon käpertyä nukkumaan. Onneksi sillä on Seessami.

Mun nimeni on Johanna. Täytän talvella 24, olen porukasta nuorin ja tällä hetkellä ainoa, joka seurustelee. Mun mieheni on yli kymmenen vuotta mua vanhempi Timo. Ollaan seurusteltu kohta kaksi vuotta ja meillä menee hyvin. Osataan keskustella asioista, ei olla järin mustasukkaisia ja kumpikin sekä pyytää, että antaa anteeksi. Meillä on kaksi kissaa, Lucifer ja Eevertti, sekä viljakäärme Pablo.
Työkseni teen aivotonta tehdasduunia, vapaa-ajalla olen armoton haaveilija. Kerran mä ohitin moottoritiellä neljä täysperävaunullista rekkaa ja mietin mistä ne oli lähtöisin. Ne oli kaikki puhtaan valkoisia ja ajoivat sen verran tasaisilla väleillä, että kuuluivat taatusti samaan seurueeseen. Sillon oli ollut tosi hyvä päivä ja sellaisina mä näen mysteerejä ja kauneutta tosi yksinkertaisissa asioissa.